Voittaminen.
”Miksi tiimi voittaa, kun olen siinä mukana?” oli heitto valmentajaltani, jota minun tulisi pohtia, syksyn tulevat haasteet mielessä pitäen. Hyvä ja tärkeä aihe, mutta ensimmäinen ajatukseni oli, mitä voittaminen oikeastaan on edes minulle tai minun näkökulmastani tiimille?
Oma suhtautumiseni voittamiseen on jokseenkin ollut jopa negatiivinen tai ainakin hyvin ristiriitainen. Tai ainakin suhtautumiseni siihen miten voittamista korostetaan ja siihen, että yksi voittaja tarkoittaisi muiden häviämistä. En vain voi käsittää ihmisiä, joille voittaminen on kaikki kaikessa, ainoa tavoite tekemisessä ja sen esiin tuominen muille määrittää oman arvon suhteessa muihin.
Urheilupsykologian tutkija, dosentti Niilo Konttinen, tuo saman asian esiin ylen artikkelissa.
Halu kilpailla oman itsensä kanssa tarkoittaa usein sitä, että asettaa riman tietylle korkeudelle, koska ympäristö edellyttää tai odottaa sitä.
Tämä on se aihe, johon haluan takertua. Akatemia on hyvin kilpailuhenkinen ympäristö, jossa tiimien toimintaa mitataan liikevaihdon suuruudessa, nokkelimmassa esseessä, medianäkyvyydessä tai muissa parhaimmissa suoritteissa, kuten parhaiten ratkaissuissa haasteissa. Eihän se väärin ole, mutta mielestäni siitä jää puuttumaan kaikkein tärkeimmät aiheet, mitä on ehkä haastava mitata. Jos tiimi voittaa akatemialla mainetta ja mammonaa, suhteessa toisiin tiimeihin, mitä tiimi itseasissa silloin voittaa?
Omasta mielestäni voittaminen ei ole päämäärä tai tavoite, vaan tulos hyvin tehdystä perustasta. Nykyään myös psyykkiset ominaisuudet nostetaan suuressa osassa esiin voittamisen kulttuuria, mutta jos voittamisen palkinto ei motivoi kilpailijaa, on myös epätodennäköistä, että sen sparraaminen johtaisi mihinkään. Jos voittoon painetaan hampaat irvessä, voitto on pääasia-asenteella, harvoin tuodaan esiin se mitä se on vaatinut. Osaammeko ottaa huomioon voiton sisältämiä häviöitä tai häviämisen sisältämiä voittoja.
Minulle henkilökohtainen voitto ei ole yksiselitteinen ja konkreettinen palkinto, pokaali tai rahasumma vaan se on toisenlainen, enemmänkin näkymätön pääoma. Tämä korostuu siinä mitä muita etuoikeuksia Prokatemia meille tarjoaa koulutuksen ja omalaatuisuudensa puitteissa. Minulle suurin voitto tiiminä on sen tuomassa tuessa, ilossa ja vuosia jatkuvassa verkostossa, josta voin ammentaa eväät myös tulevaisuuden voittoihin, kokea onnistuvani toisten voitoista ja kertoa kuinka tässä tiimissä oppimani asiat ovat olleet perustana omiin voittoihini. Se voittaako tiimi yksittäisiä kilpailuja akatemialla on siinä ympäristössä ja sosiaalisessa kontekstissa hieno juttu, mutta kymmenen vuoden päästä sen merkitys on minimaalinen suhteessa akatemian mahdollistamien verkostoiden tuomiin etuihin.
Tunnollisuus, läsnäolo, kriittinen näkökulma, viimeistely ja ”miten voin auttaa sinua pääsemään parhaaseen loppu tulokseen -asenne” voisivat olla niitä asioita miksi minä autan tiimiäni voittamaan, mutta itselleni tärkein voitto on se, miten voin olla tukemassa jokaista kohti niitä asioita mitä he tavoittelevat tulevaisuudelta.
Voittajat muistetaan, mutta muistetaan myös miksi voitetaan!
https://yle.fi/uutiset/3-8100959
https://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/ennen_kultaan_riitti_kunto_nyt_se_kysyy_kanttia