Asiakassuhdevastaavakordinaattori, suppilomarkkinoinnin kehityspäällikkö, yritysviestinnän johtavapäällikkö, johtava myyntijohtajainsinööri.
Nykyään jokaiselle työnkuvalle keksitään mitä mahtavampia ja mahtipontisempia titteleitä, kaikki ovat päällikköjä tai johtajia, superosaaja-ammattilaisia, ainakin jos erilaisia työnimikkeitä uskoo. Onko tittelien arvopohja rappeutunut, jos kaiken maailman managerit ja leaderit saavat korkeintaan johtaa itsensä työpaikalle, jos sitäkään. Yksistään mollin sivuilla on noin 18 000 erilaista tehtävänimikettä, joilla työnantajat yrittävät erottautua edukseen, vaikka käytännössä tehty työ ei eroaisikaan muista perusduuneista. Siivoajista on tullut palveluvastaavia ja lipuntarkastajista myynninturvaamisvirkailijoita ja niin edelleen. Pitääkö kaiken kuulostaa mediaseksikkäältä ja emmekö osaa arvostaa hyvää työtä ilman ylentäviä, mutta ympäripyöreitä, jonkun keksimiä supernimikkeitä? Tuemmeko titteleillä hataraa itsetuntoamme työmarkkinoilla, vai voisimmeko kuvailla itseämme niillä vahvuuksillamme, jotka antavat meille itsetuntoa?
Mietitään hetki mitä oikeasti haluamme työntekijöitä sekä työnantajilta?
Työnantajan etsivät yhä enemmissä määrin asennetta, persoonaa, joka sopii ja täydentää heidän omaa kulttuuriaan. Työntekijät haluavat tietää mitä heiltä odotetaan ja mistä he ovat vastuussa. Tässä selkeästi ja yksinkertaisesti ilmaistu nimike kertoisi perustyönkuvan. Entä sitten muu ympäristö? Ihmisiä kiinnostaa mitä muut tekevät, mutta pahimmillaan toisen erikoisosaaminen ja vahvuudet hukkuvat hienon sananhelinän titteliviidakkoon, jonka purkaminen tuntuu joko liian monimutkaiselta tai jopa nololta, kun kokee olevansa sivistämätön moukka, joka ei ymmärrä Passionate Software Strategistin virkaa.
Tittelit veks ja tilalle suora ilmaisu; mitä etsitään ja halutaan, mitä ollaan ja mitä osataan.
Paremmin meitä kuvaavat ”tittelit” taikka vertauskuvat, joita olemme saaneet muilta lähipiirissämme työskenteleviltä. Tiedän erään, jota kutsutaan Saddamiksi. Hauska sisäpiirin läppä, mutta on siinä perääkin. Tyyppi on hyvin määrätietoinen, tarkka ja voimakastahtoinen, jonka mielestä asiat tulee hoitaa tietyllä tavalla eli hänen tavallaan, hommat hoituu paremmin kuin hyvin, mutta kanssa työskenteleville se voi tuntua diktatuurilta. Toinen mieleen tuleva kuvaus on eräästä tiimiläisestämme, jota kutsutaan ”Muumimammaksi”. Tämäkin kertoo hänen persoonasta, roolista ja toimintatavoista. Henkilö, joka on aina paikalla, katsoo ”lastensa” perään ja huolehtii asioiden hoitumisesta.
Jos itse olisin rekrytoimassa porukkaa, haluaisin ennemmin kuulla tällaisia kuvauksia, kuin jotain toinen toistaan hämmentävimpiä nimikkeitä.
Lähteet:
https://yle.fi/uutiset/3-9918771