Johtajuuden arvot ovat selkeästi muuttuneet pehmeämpien arvojen suuntaan ja se tuntuu näkyvän kaikissa kirjoituksissa. Itse heräsin aiheeseen myötätuntojohtaminen mennessäni Valmenturesin lähijaksolle, jossa aiheena oli valmentava johtaminen ja minun tehtäväni oli miettiä, miten haluan inspiroida muita osallistujia aiheeseen.
Jari Saarenpää nostaa kirjassaan Löydä sisäinen motivaatiosi hyvän pointin esiin. Vanhan sanonnan mukaan meidän tulisi kohdella toisia saman lailla kuin toivoisimme itseämme kohdeltavan. Hyvä elämän ohjenuora, mutta viekö se kuitenkaan haluttuun lopputulokseen. Jos teen, toimin ja ajattelen eri tavalla kuin toinen, niin miksi kohtelisin häntä niin kuin toivoisin itseäni kohdeltavan?
Joten, jotta voin kohdella toisia heille parhaimmalla tavalla, on minun koettava toisen tunteet ja ajatukset hänen puoleltaan eli kyky myötäelää ja aidosti kokea tilanne.
Ajatuksena oli, miten voisin itse olla myötätuntoisempi toisia kohtaan ja oivalsin, että se on helppoa ihmisten kanssa, joihin voin samaistua, joiden kaltaisen elämän olen itse elänyt, mutta täysin toisenlaisen ihmisen kokemuksiin en osaakaan suhtautua niin myötätuntoisesti.
Eli, voinko tuntea ajavani formulalla, jos ainoa kokemukseni on kamelikyydistä? Oma vastaukseni on, että ei voi. Minulla pitää olla joku pohja sille, mitä siinä toisen kokemassa asiassa tapahtuu. Mutta, mistä löytää ne piirteet toisen tunteelle mitä ei ole itse koskaan kokenut, jotta voisin kehittyä myötätuntoisemmaksi?
Voisiko tarinallisuus, elokuvat ja kirjat olla hyvä työkalu ja väylä, josta välittyy toisen kokemat tunteet, ajatukset ja elämäntilanteet omiin ajatuksiin, vaikka käytännössä kokemusta ei olisikaan?
Aiheesta löytyy paljon kirjoituksia, jos haluat tutkia aihetta lisää.