Oli vuosi 2014, kolmenkympin kriisi koputti ovella, jotain pitäisi tehdä, mutta mitä? Yhdestä päähänpistosta päätin hakea Proakatemialle, tietämättäni mikä paikka se on tai mitä ja miten siellä opitaan, mutta ainoa selkeä asia oli, että se veisi minut kohti jotakin, mihin olisin matkalla. Täysin tietämättömänä matkaan lähteneenä, nyt 3,5 vuoden jälkeen palaset ja ymmärrys matkasta alkaa loksahtelee kohilleen.
2015 Proakatemian hakuvideolla kerroin, miks Proakatemia on mulle oikee paikka ja näitä olivat: yrittäjyys on tulevaisuutta, halu vaikuttaa työhön ja ympäristöön, tekemisen kautta oppiminen, halu kuulua verkostoon joka menee eteenpäin ja tekee uutta ja tiimissä kaikki on mahdollista, mut tärkeintä mulle niistä oli saada korkeampi koulutus, satsata tulevaisuuteen ja pyrkiä parempaan työelämään, jota vielä jatkoin…
”Näillä mä otan haasteet vastaan, enkä tee niistä esteitä mun tulevaisuudelle”
Tulevaisuuden yrittäjäkoulutus, tiimioppiminen ja tiimijohtaminen, uusitieto, osaaminen, motivaatio, itsensä kehittäminen, vahvuudet ja heikkoudet, vapaus ja vastuu, verkostot sekä matka kohti unelmia. Näitä aiheita Proakatemia lupaa ja loppu on vain itsestäsi kiinni.
”Sun elämä tulee muuttumaan” -sanoi isäni kun aloitin koulun.
Niin se muuttuikin. Motivaatio itsensä kehittämisestä ja halusta mennä eteenpäin oli kova jo ennen koulun alkua, mutta akatemia kasvatti sitä entisestään. Se näytti mitä on toimia tiimissä niin hyvinä kuin huonoina aikoina, miltä tuntuu olla jossain asiassa täysin paska, hyväksyä se, mutta muistaa olla myös ylpeä asioista, joissa on hyvä, niistä pienemmistäkin. Se antoi vapautta ja vastuuta, mutta opetti myös milloin niitä pitää osata antaa itselleen, ”ole luotettava muille ja armollinen itsellesi”.
”Oot sä hullu kun sä oot tänne tullu” -sanoi yksi valkuista, pienen keskustelun jälkeen.
Niinpä, monta kertaa mietinkin, miks on pakko aina laittaa itsensä pahimpaan mahdolliseen paikkaan. Proakatemia ei ollu mulle ehkä se luontaisin paikka olla; jatkuvan palautteen, keskustelun ja tietyllä tavalla pakotetun sosiaalisuuden ja avautumisen takia, josta ei voikkaan lähteä, kun omat rajat alkaa ahistaa. Mut se opetti ja paljon. Nyt tiedän missä mun rajat kulkee, mikä on hyväksi, mikä ei ja miten voin rakentaa työelämää mulle otollisella tavalla. Toisaaltaan, jouduin laittaa itteni likoon ja mukavuusalueen ulkopuolelle niin monta kertaa, että olen oppinut tekemään heikkouksistani pienempiä ja korostamaan luonnollisia vahvuuksiani.
”Luota prosessiin” -sanoi kaikki akatemialla ja koko ajan
No joo, prosessi on kohta menty läpi, luotu verkostoja ja ollaan ehkä jopa matkalla sinne mitä lähdin tavoittelemaan, mutta faktahan on se, että vaikka kuinka luottaisi niin se prosessi ei tee opparia, hommaa firmalle rahaa tai kirjoita näitä esseitä valmiiksi. Ite ne on tehtävä ja hyvässä lykyssä tiimi auttaa.
”Luottamus -> Rohkeus -> Teot -> Oppiminen -> Menestys” – Aksun arvopolku
Pelkkä luottaminen ei riitä myöskään menestyvän yrityksen perustamiseen, mut täytyy sanoo, että Proakatemia todellakin luo yrittäjyyttä tai ainakin yrittäjämäisyyttä ja tällä hetkellä se on ehkä tärkein tulevaisuuden oppi, koska työelämä pirstaloituu entistä enemmän, tulovirrat kertyy monesta eri lähteestä ja itseään pitää jatkuvasti brändätä, ainakin jollain tasolla.
Paljon on jäänyt matkalta käteen, mutta oli myös enemmän kun hilkulla, ettei ihan loppumetreillä mun oppari, muutamat opintopisteet ja valmistuminen jäänyt seuraavalle vuodelle. Osa läheisistä yms, olisi jopa toivonut niin, mutta kun oma motivaatio ja tavoitteet lähtee sisältäpäin, niin sitä pystyy vaikka mihin, eli tosiaan, loppu on vaan itestäs kiinni.
Enää pari viikkoa, 24H ja Final camp jäljellä ja sit alkaakin matka kohti sitä jotakin, mitä tulin hakemaan, mut tällä kertaa tie on leveä, siinä on paljon enemmän vaihtoehtopolkuja ja suunta näyttää oikealta ja valoisalta.
#nytsematkavastaalkaa #ekaunelmalomalle